Opettajayrittäjä - Unelmaduuni

Lauantai 29.12.2018 klo 10:47 - Marjut Helvelahti opettajayrittäjä

”Prrrrr! Herätyskello maanantaiaamuna. Mahtavaa. Ihanaa päästä taas töihin! Kun yhdistää intohimon ja ansainnan, töihin lähtö ei tunnu pinnistelyltä vaan seikkailulta, jonka toivoisi jo alkavan.  Työstään voi tehdä itsensä näköisen. Työtä voi tehdä silloin kun itselle sopii ja siellä, missä itselle parhaiten sopii. ” Satu Rämö ja Hanne Valtari kertovat kirjassaan Unelmaduuni, miten loikka unelmaduuniin tehdään.IMG_8120.jpg

Joensuussa joulukuun tiistai-ilta on pimeä, pieni pakkanen ja maan peittänyt lumi antavat valoisuutta yhdessä jouluvalojen kanssa. Kun kävelin sisään Karsikon koulun pääovista, huomasin myös kauniin joulukuusen vasemmalla ja sisällä aulassa oli tarjolla myös jouluista glögiä ja hyvää kahvia. Näin sain rauhallisen ja hyvän alun tulevaan koulutukseen.

Minusta nämä tilaisuudet ovat valmennuksia, koska ne sysäävät meitä eteenpäin tekemään asioita unelmien ja tavoitteiden eteen. Istun valmiina kuin partiotyttö auditoriossa, rivillä viisi, kun kollegani opettajayrittäjä Markku Räty aloittaa koulutuksen. Hän on mies, joka hallitsee ja ymmärtää luvut, työskentelee määrätietoisesti, on selkeä sanainen ja luotettava, olipa kysymyksessä Riverian, Taitaja 2019 tai yrittäjän työt. Markku heiluttaa koulutuksensa alussa keltaista kirjaa kädessään insinöörin ottein ja aloittaa:

”Tässä on Positiivareiden kalenteri, missä on tavoitteet vuodelle 2019. Aloin tehdä tavoitteita itselle ja sinne tuli: rauha ja tasapaino, varmuus ja innostus, rohkeus muutokseen, työ, jota rakasta, luonto ja retkeily, matkat ja elämykset, sydämellä ystävät. Siitä lähti muodostumaan unelmakartta, jonka nimi on Unelmaduuni 2019.” 

Hienoa ajattelen, minäkin haluan kartan, jonka avulla löydän unelmaduunin, unelmahomman. Markku luetteli myös minulle tärkeitä tavoiteasioita esimerkiksi: tasapaino, rohkeus muutokseen, luonto, työ, jota rakastan, sydämellä ystävät. Vau, nämä alleviivaan ja kirjoitan muistikirjani sivuun. Onhan totta, että edelleen intohimo yrittäjyyskasvatukseen ja yrittäjyyden edistämiseen kumpuaa lämpimänä rinnassani. Ajattelen sen unelmaduunini olevan sillä suunnalla, niiden yhdistelmä tai jotakin sellaista. Unelmahommia kohti moni kulkee mutkaisen ja pitkän matkan. 

Siinnä kuunnellessa mieleeni nousee äitini (Vieno Kähkönen os. Puhakka) tarinan, siitä miten hän teki töitä kohti unelmiaan, ja rohkean päätöksen tammikuussa 1955. Äitini perhe asui Pohjois-Karjalassa, Ilomantsissa, Siitarin vaaralla, josta on mahtsiitari.pngavat näköalat Koitere-järvelle. Kotitila oli saatu kuntoon sotavuosien jälkeen yhteisvoimin, niin kuin muutkin kyläläisten ja Siitarin vaaran talot ja tilat. Nuorena tyttönä äitini työt keskittyivät maatilan töihin: lehmien lypsy ja hoito, maitotonkat tienvarteen, voin kirnuaminen, kanalasta ja sikalasta huolehtiminen, polttopuiden teko, tuulivoiman kautta sähkön talteen otto ja käyttö ja vuoden ajoista riippuen marjastus, kalastus sekä metsästys. Olihan hänestä Karjalais-lehdessä artikkelikin, kun karhun isänsä kanssa veteen ampui ja veti sen veneellä käsin rantaan. Hän onnistui vielä saamaan kyläkaupasta myymäläapulaisen työn. Näiden töiden ohessa äitini harrasti kilpahiihtoa ja nousi palkintopallille kerta toisensa jälkeen. Pian huomattiin, että hän oli lahjakas hiihtäjä. Niinpä eräänä päivänä, hiihtokilpailun jälkeen, hänelle tarjottiin paikkaa hiihtojoukkueesta ja samalla toimistotyöpaikkaa Joensuusta Keskosta, että hän pääsisi treeneihin ja kilpailuihin. Tämä oli hänen yksi unelma, tavoite, jonka saavuttaakseen hän oli, lähes salaa vanhemmiltaan, opiskellut liiketaloutta Suomen kirjekurssiopistossa.

6_2.jpg

Kotonaan ja kyläkaupassa hän kertoi innoissaan tarjotusta mahdollisuudesta. Kyläkauppias antoi vastatarjouksen ja kertoi, että Naarvassa avataan pian Pohjois-Karjalan Osuuskauppa ja siellä olisi hyvä paikka tarjolla hänelle. Silloin äitini muisti, että useasti hän hiihti kymmeniä kilometrejä päästäkseen hiihtokilpailuihin tai linja-autolle, joka vie kisapaikkaan. Jos hän lähtisi Naarvaan, ne matkat vain pitenisivät. Kotona todettiin, että eihän sinusta ole Joensuuhun ja toimintotöihin – maalaistyttö. Silloin hän teki päätöksen, että nyt lähden Keskoon toimistotöihin ja panostan kilpahiihtoon. Kotonaan hän pakkasi tavarat laatikkoon, vaatteet matkalaukkuun, kilpailuasut ja eväät reppuun. Ulkona tuiskutti lunta, silti hän kaivoi esiin polkupyörän ja sukset. Polkupyörän tavaratelineelle hän laittoi laatikon ja matkalaukun narulla kiinni, ja sukset hän sitoi pitkittäin kiinni pyörään. Sitten reppuselkään ja matkaan kohti uusia mahdollisuuksia. Äitini kertoi, kuinka polkupyörä muutaman kerran luiskahti reenjäljestä lumihankeen ajaessa, niin että piti taluttaa pyörää. Silloin hän oli ajatellut, että vaikka pitäisi kantaa tämä pyörä ja tavarat, niin nyt tammikuun lumituiskussa 1955 alkaa minun uusi elämä. Ennen Joensuuta oli edessä vielä kisamatka Ilomantsiin. Niinpä hän oli järjestellyt asiat seuraavasti: Keskon suunta-autoon matkalaukku, laatikko ja polkupyörä. Sukset ja reppu mukaan Ilomatsin linja-autoon.

Nyt 2018 vuoden loppupuolella, 63 vuoden jälkeen, äitini kertoo olevansa todella tyytyväinen, että teki rohkean päätöksen ja lähti kohti mahdollisuuksia, kohti omia unelmiaan. Edelleen, 86- vuoden ikäisenä, hän vielä käy Pohjois-Helsingin alakouluilla kertomassa koulutiensä aloittaneille lapsille minkälaista koulunkäynti, hiihtäminen, kalastus ja karhunmetsästys olivat hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Hän sanoo, että kouluvierailut ja muut yhteisölliset päivät antava hänelle iloa ja energiaa niin kuin hiihtokin.    

Uuteen_nousuun.jpg

Hiihdosta nykyhetkeen, ja Markku jatkaa, miten Unelmaduuni 2019 tehdään kimpassa, yhteistyössä, hyvässä porukassa. Tähän on monta mahdollisuutta ja kaikkea tekemistä vahvistaa pienten askelten voima. Myös Jenny Belitz-Henriksson kirjassaan Uuteen nousuun korostaa samaa asiaa: pienten askelten voima, vähän kerrallaan kaikkia sellaisia asioita, jotka vievät sinua tavoitettasi ja unelmaasi kohti.  Ja hän myös muistuttaa, että et ole yksin – tehkää kimpassa, toimikaa yhdessä. Yhteistyön ja yhteisen tekemisen voima antaa meille energiaa ja onnistumisia. 

Satu Rämö ja Hanne Valtari, niin kuin monet meistä, jotka istumme nyt Karsikon koulun auditoriossa, haluavat että töissä on mukavaa, ja että töitä voi tehdä hyvässä porukassa. He muistuttavat, niin kuin Markku Rätykin valmennuksessaan, menestyvää bisnestä ei tehdä kuukaudessa eikä unelmahommiin hypätä hetkessä.

”Saat aikaa kiinnostaville asioille, kun teet niistä työn,” neuvoo Satu. Hän neuvoo myös katsomaan unelmiamme pienen välimatkan päästä ja miettimään, miten niitä kannattaa niitä lähestyä. ”Päätä tänään, että haluat työn, joka on sinulle unelmahomma. Siitä se lähtee. Työskentele sen jälkeen päämääräsi eteen, ja unelmatyö voi olla sinun – ehkä jo ensi vuona tai sitä seuraavana. Tärkeintä on tehdä päätös ja aloittaa matka. ” neuvovat Satu ja Hanne. ”Arki ei ole enää lomanodotusta vaan työssä käymisestä syntyvää iloa.” kannustaa Satu ja kiteyttää vielä vakuuttavasti: ”Onnellisuus on menestyksen korkein muoto.”    

Kansi_1188.jpg

”Onnellisuus on menestyksen korkein muoto” tuo mieleeni kirjan, jonka luin tässä Joulunaikaan. Vanha klassikko Charles Dickensin, Saiturin Joulu. Päähenkilö Scrooge vihaa joulua ja muut ihmisetkin ovat vain vaivaksi ja haitaksi. Tarinassa/sadussa Scrooge, armoton, ahne, kiristävä, kova ja karkea vanha synnin orja tapaa Jouluna menneitten joulujen, nykyisten joulujen ja tulevien joulujen henget. Sydäntä riipivät kokemukset ja kokemiset saavat Scroogen kauhun valtaan ja hän muuttuu. Rakkaus läheisiin ja kaikkiin ihmisiin aukeaa ja auttamisen halu puhkeaa kukkaan ja Scrooge lupaa: ”Minä aion elää entisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Kaikkien kolmen henget saavat vaikuttaa minussa. Taivas ja Joulun aika olkoot kiitetyt tästä! Minä olen onnellinen, kuin enkeli, minä olen iloinen kuin koulupoika. Iloista Joulua jokaiselle ja Onnellista uuttavuotta koko maailmalle.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unelmahomma, hyvä porukka, tavoitteet, onnellisuus

Yrittäjä on unelmahommissa

Tiistai 10.7.2018 klo 16:58 - Marjut Helvelahti, kesäyrittäjä

Olen kesäyrittäjä päässyt tekemään itselleni henkilökohtaisen kehittämisohjelman. Huh! Tähän ohjelmaani kuuluu päivittäin jonkin kirjan lukeminen. Nyt oli vuorossa lukea ja perehtyä  kirjaan Satu Rämö ja Hanne Valtari Unelmahommissa. Jos ei mökkihommissa malta asettua lukemaan, niin mahtava BookBeat.fi antaa mahdollisuuden itsensä kehittämiseen kirjoja kuuntelemalla. Kun nautin mökillä pihatöistä ja metsäretkistä, niin radion kuuntelemisen sijasta voin nyt kuunnella kiinnostavia ja innostavia yrittäjätarinoita ja elämänkertoja. Minulle sopii hyvin kirjojen kuuntelu siivotessa, pihatöitä tehdessä, lenkillä käydessä, marjassa liikkuessa ja kun järjestelen kirjahyllyä tai askartelen tai piirtelen sarjakuvalehteeni uusia tarinoita. Kukat tulivat istutettua mökillä ja metsäpolku suolle meni nopeasti ja kypsiä lakkoja löytyi hyvin

IMG_54962.jpgIMG_55192.jpg

Unelmahommissa kirja vei minut mukanaan aivan täysin, en malttanut lopettaa kuuntelemista edes mönkijällä ajaessani.

 

Kirjassa nämä kaksi luovan alan yksityisyrittäjää kertovat miksi ja miten he tekivät loikan unelmiensa töihin. Kirja sisältää henkilökohtaisten ajatusten ja pohdintojen lisäksi valtavan määrän käytännön vinkkejä, ohjeita ja neuvoja sekä vapaamuotoisia haastatteluja sellaisten ihmisten kanssa joiden ammattitaitoa ja valintoja naiset itse ihailevat, joukossa mm. Linda Liukas, jonka tarinaa olen itsekin päässyt Nordic Business Forumin seminaarissa kuuntelemaan.

Molemmat naiset ovat ammattikirjoittajia, toimittajia ja bloggaajia, ja se huokuu kirjasta. Mieleeni tuli monta kertaa, että Unelmahommissa kirja olisi pitänyt lukea ennen kuin edes aloitin tämän blogin kirjoittamisen, koska siinnä avoimesti neuvotaan blogin kirjoittamista ja valokuvaamista. Tässä vaiheessa kyllä kiitän myös Niina Mylleriä Joensuun seudun kehittämisyhtiöstä, joka on antanut hyviä neuvoja henkilökohtaisesti, ja odotankin innolla, kun yhteistyömme syksyllä jatkuu.

 Unelmahommissa kirjan kuuntelu tuntuu kiehtovalta keskustelulta. Nuoret yrittäjänaiset kertovat avoimesti, miten pienten lasten äitinä he ovat ratkaisseet työaikojaan ja kulkeneet kohti unelmiaan yrittäjinä useita hommia tehden. Sitten eri yhdistelmillä löytyi oma unelmatyö ja unelmayritys.

Kuunnellessa tekee mieli vastata heille ja aloittaa keskustelu ja kertoa, miten itse koin ja tunsin samoja asioita, kun meidän lapset olivat taaperoikäisiä. Silloin ystäväni Taina Vanhasaaren kanssa totesimme, että pienten lasten äitinä on parasta olla yrittäjä, kun voi tehdä työnsä silloin kun siihen on paras aika. Kuulostaa ihan hullulta, mutta meille se silloin sopi. Itse keskityin niihin aikoihin aloittavien yrittäjien ja pienyrittäjien taloushallinnon valmennukseen. Suoraan sanoen lähes intohimoni oli avata heille, mitä heidän yrityksensä tuloslaskelma ja tase keroivat. Tai ainakin halusin tehdä nämä sanat tutuksi ja ajaa taloushallinnon ja kirjanpidon mörön pois pienyrittäjän päästä. Sain mielestäni hienosti sovitettua viikon yrittäjätyöt kolmeen päivään ja loput neljä päivää sain nauttia kotona puuhaamisesta lasten kanssa. Tähän kuului myös urheilu-ja liikuntakoulujen pitäminen kesäisin ja talvisin. Taina ja minä olimme harrastaneet kilpaurheilua nuorina ja se veti edelleen puoleensa. Minulle aamulenkit ennen lasten heräämistä olivat mahtavia hetkiä metsäpoluilla auringon noustessa. Kerran aamuvuorosta kotiin tuleva naapuri pelästyi, kun pyrähdin metsästä tielle aamulla, ja tuli kysymään, onko kaikki varmasti hyvin meidän perheellä. Kerroin, että nautin vaan aamulenkistä ennen lasten heräämistä ja mieheni töihin lähtöä ja kaikki enemmän kuin hyvin. Joimme aamukahvit lenkkini jälkeen ja nauroimme asialle.  

 IMG_5622.jpgIMG_5485.jpg

Unelmahommissa kirjassa Satu ja Hanne paljastavat omat haaveensa, pelkonsa ja osaamisensa hauskojen ja koskettavienkin tarinoiden kautta. Kaikki vaatii suunnittelua, tahdonvoimaa, aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta yhtä lailla riemua ja innostusta. Mikään ei tapahdu itsestään tai edes helposti. On tärkeää olla käytännöllinen ja järkevä, mutta omaa intuitiota kannattaa aina kuunnella. Ystäväni Taina, ja mielestäni minäkin, olen samoilla poluilla. Nyt Taina on päätoiminen yrittäjä Taikapähkinä hoitolassaan ja minä sivutoiminen yrittäjä ja päätoimisesti yrittäjyyden lehtori. Joitakin vuosia sitten minä olin päätoiminen yrittäjä Helvelahti Oy:ssä ja Taina sivutoiminen yrittäjä omalla alallaan. Eri aikoina unelmatyössä on eri painotukset.

https://www.facebook.com/HoitolaTaikapahkina/

Mikä on sitten minun tai sinun unelmatyö? Ja mistä löydän unematyöni? Tähän Unelmahommissa kirjaa antaa hyvät askeleet. Lue tai kuuntele kirja ja nouda vain Satun ja Hannen ajatuspolkua + ala hommiin. Tärkeintä on toimia.

IMG_5581.jpg

IMG_55672.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unelmahommat, yrittäjyys, yhdistä