Jos unelmaa ei ole, se ei voi toteutua

Torstai 31.10.2019 klo 19:28 - Marjut Helvelahti

”Kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu.” sanoo Jaakko Alasaarela Riverian Otsolan auditoriossa painokkaasti. Katson eturivissä istuvaa opiskelija Eino Lehmusoksaa ja muistelen, mitä tapahtui vuosi sitten. Eino tuli kaverinsa Samuli Gavrilovin kanssa Riverian Kirkkokadun toimipaikkaan ja kertoi, että heillä on liikeidea, jota ovat yhdessä vähän pohtineet. Keskustelujen ja tapaamisten vauhdittamana pojat innostuivat mukaan Get Up- projektin Vihreä yrittäjyys koulutukseen, jonka kautta tiedonjanoisille nuorille ilmaantui useita asiantuntijaopettajia. Totean itsekseni, että näin tapahtui käytännössä: ”Kun pojat olivat valmiita, opettajat ilmaantuivat ”.

23_Jaakko.jpg

Jaakko Alasaarela kertoo omaa elämäntarinaa ja mieleeni painuvat sanat: ”Aloin yhtäkkiä pärjätä, kun aloin tehdä valtavasti töitä.”  Otsolan auditorion ovi käy ja huomaan Einon kaverin Samulin tulleen sisään, ja totean, että mitkä viisauden sanat juuri kuulin. Muistelen alkuvuotta 2019: Silloin Eino ja Samuli kiersivät asiantuntijaseminaareissa ja tapaamassa elintarvikealan asiantuntijoita ja yrittäjiä.

Maakuntakierroksella Nurmeksessa tapasin vihreä yrittäjyys asiantuntijan alueeltamme ja lyhyesti kerroin uusista nuorista opiskelijayrittäjistä. Sain vastauksen, että ai - Eino Lehmusoksa – juu hän soitti minulle viime viikolla ja tapaamme huomenna. Huulilleni tuli tyytyväinen hymy ja ajattelin: ”uskomattoman nopeaa ja tehokasta toimintaa”. Huomaan, että nämä uudet pojat ovat pärjänneet hyvin, kun ovat tehneet valtavasti töitä oman opiskelijayrityksensä toimintaympäristön selvittämisen ja tuntemisen eteen, ja näin arvioivat liikeidean toteuttamiskelpoisuutta. Jälleen nyökyttelen päätäni, Sinä Pystyt asiantuntijaa, kuunnellessa.   

”Yksi onnellisen ja menetyksellisen elämän salaisuus on, että ottaa itse kaiken vastuun elämästään. Ja Menestymisen kaava = (synnynnäiset lahjat x opitut asiat) x passion” paljastaa Jaakko Alasaarela. Ja - jos joku ei toimi, aloita aina itsestäsi. Lisäksi vastuun ottaminen kannattaa aina – elämän laatu paranee heti, hän jatkaa painokkaasti. 

10Samuli_ja_Eino.jpg

Mieleeni nousee kevättalvi 2019, kun Eino ja Samuli ”passion-kaasujalka” pohjassa selvittivät Ecoset ny- yrityksen liikeideansa mahdollisuuksia ja realistisuutta. Heidän työskentelyään seuratessa huomaa, että Einolla on synnynnäinen lahjana ottaa asioista selvää ja etsiä asiantuntijat, sopia tapaamiset ja hakea vastaukset kysymyksiin tai ainakin ohje seuraavalle askeleelle. Samulin matemaattinen lahjakkuus ja näppäryys tehdä mitä mielenkiintoisempia taulukoita ja kaavioita loistaa joka kerta keskusteluissa, kun hän kääntää tietokoneen ja alkaa kertoa ja näyttämään analyyseja. Kun tähän vielä yhdistetään poikien innostus lukuohjelmaan, liiketoiminnan opinnot, lukio-opinnot sekä ny- yrityksen kehitysohjelma, johon kuulu Draft-ohjelma ja Business Joensuun Kasvuvalmennus, niin pitkällä aikavälillä menestymisen kaava alkaa varmasti tuottamaan tulosta.

Einosamuli_2.jpg

”Yksi elämämme tärkeimmistä asioista on valita unelmia.” jatkaa Jaakko Alasaarela. Hän vielä huomauttaa, että unelmoikaa isosti, rohkean isosti. ”Valitkaa suuria unelmia ja kirjoittakaa ne esiin houkuttelevasti. Rakennelkaa unelmaa kuvien avulla. Fiilistelkää unenmaanne” kehottaa Jaakko Alasaarela. Tämä on asia, jonka itse haluaisin oppia. Sain vinkin, että kannatta lukea David J. Schwartzin kirja Magic of Thinking Big, ja ottaa sieltä oppia.

Palaan mielessäni kevääseen 2019 ja ProRiverian tiimitreeniin, jossa opiskelijayrittäjät keskustelivat ny-yritystensä visioista. Kuulen vieläkin Einon sanat päässäni: ”Mulla taitaa olla ongelma, että ajattelen liian isosti.” Käännyin välittömästi sanomaan Einolle: ”Älä vaan muuta ajatteluasi, vaan opeta myös minulle.”  Muistamme myös, että unelmien saavuttamisen taustalla on aina vahvasti myös antaminen. Kuinka paljon annat aikaasi ja energiaasi unelmillesi.

Unelmat antavat suuntaa tulevaisuuteen, jota kohti kuljemme. Tulevaisuus muodostuu päämääristämme ja unelmistamme. On hienoa, että nuoret osaavat unelmoida. Kunnioitan sitä heidän lahjaa, sillä me monet teemme töitä oppiaksemme unelmoimaan ja asettamaan ihan ikiomia tavoitteita.  Kuitenkin yksi selkeä päämäärä motivoi ja selkeyttää toimintaa. Jaakko Alasaarelan sanoin: ”Mitä tarkemmin olet valinnut päämääräsi sekä unelmasi, sitä varmemmin energiasi vie sinut perille juuri sinne, minne haluat. Ihannetapauksessa kaikki toimintasi ja unelmasi tukevat päämääräsi toteutumista tavalla tai toisella. Selkeä päämäärä motivoi toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla kaikilla eri elämänaloilla.”

Eino.jpg

Päämäärää, kuten unelmia valitessa muista, että sinä pystyt mihin vain! Älä anna minkään rajoittaa sitä. Maailman paras yrittäjä 2000 Kirsti Paakkanen sanoo: ”Jos unelmaa ei ole, se ei voi toteutua.” Siis valitse rohkeasti suuretkin sydämesi mukaiset tavoitteet! Jaakko Alasaarelan sanoin: ”Tiedän, että Sinä Pystyt mihin vain.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unelma, päämäärä, passion

Monenkirjavia kuvitelmia ? Tiedän, että en tiedä?

Maanantai 28.10.2019 klo 21:39 - Marjut Helvelahti

Lauri Järvilehto: Upeaa Työtä, Monenkirjavia kuvitelmia, Kiitorata, Tee itsestäsi mestari ajattelija, Hauskan oppimisen vallankumous, Sisu  - Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvä tekemisestä. Näistä kirjoista on hyvät aamut tehty.lampi.jpg

Kaunis syyskuun päivä Morvan majatalossa on edessä ja hieno aamulenkki menossa alkusyksyn kirpeässä säässä. Aurinko hivuttautuu ylös harjun takaa ja antaa hienon värin taivaalle sekä kevyen kuuran peittämälle pellolle. Heinät ovat paikallaan – ei tuule ja puut peilautuvat lampeen ääriviivojaan myöten. Kaunista - olen kiitollinen, kun saan olla tänään aamulenkillä Morvan majatalon maisemissa. Kävellessäni alan ajatella illalla lukemaani kirjaa: Lauri Järvilehto Monenkirjavia kuvitelmia. Maisema on kuin monenkirjava kuvitelma, joka vie mukanaan todellisuuteen ja tarinaan sekä niiden rajankäyntiin. Olen vielä unen kohmeessa ja herättelen itseäni unelmiin ottaen tämän aamulenkin yhdeksi askeleeksi niitä kohti. Mitä onkaan unelmien merkitys elämässä ja maailmassa. Miten ymmärrämme maailmaa ja koemme asioita? Missä kulkee unen ja todellisuuden raja? Entäpä unen ja valveen? Aamulenkki herättää minut päivää – tiimimestarin valmennuspäivään. Mistä todellisuutemme muodostuu? Maailmasta vain puolet on totta ja loput tarua: ennakkokäsityksiämme, näkökulmiamme ja ajatuksiamme siitä, miten asioihin suhtaudutaan.

Lauri Järvilehto kertoo filosofiaan ja tieteelliseen tutkimukseen nojaten, miten tulkitsemme maailmaa ja kokemusta. Monenkirjavia kuvitelmia kirjasta sain lukea, mitä on todellisuuden ja tarinan rajankäyntiä, uskonnon ja tieteen kamppailua, unien ja unelmien merkitystä elämässä ja maailman tulevaisuudennäkymiä.

Monenkirjavia kuvitelmia käsittelee kaikkea maan, taivaan, sekä jonkin tuntemattoman väliltä. Se raapaisee pintaa useasta aiheesta, mutta ei syvenny mihinkään. Tämän takia kirja onkin mielestäni loistava sillä, se avartaa ajattelua useaan suuntaan, useassa tapauksessa melko radikaalistikin. Erityisen mielenkiintoiseksi kirja kävi, kun puhuttiin tulevaisuudesta ja maailman muutoksesta.

 

”The future is already here – it is just not evenly distriputed.” – William Gibson.IMG_2337lato.jpg

 

Kyseisen legendaksi muodostuneen lausahduksen tuo esille myös Lauri Järvilehto. Mitä enemmän nykytilannetta ja tulevaisuutta pohtii, sitä kummallisemmalta tilanne vaikuttaa. Teknologian eksponentiaalinen kehitys onkin kirjan kiehtovin aihe. Kirjaa lukiessani tulin pohtineeksi, millaisessa maailmassa elämäni elän. Luettuani ennustan, että suuria muutoksia on edessä. On mahdotonta ennustaa, millaiset taidot ovat tarpeen työelämässä 20 vuoden päästä. Tieto ja sen tankkaaminen on tuskin silloin oleellista. Tieto on rajallinen, mutta antaa mahdollisuuksia toimia. Ateenan viisaimmaksi mieheksi tituleerattu filosofi Sokrates opasti, että viisas on se, joka tietää ettei tiedä. Kirjaa lukiessa pääsee pohtimaan asiaa, mitä Sokrates tarkoitti sanoessaan: ”Tiedän, että en tiedä.” Probleemahan tässä on, että hyvin helposti luulee tietävänsä, ennen kuin on perehtynyt aiheeseen kunnolla ja toteaakin, että ei ymmärrä aiheesta yhtään mitään.

 

Sivutoimisessa yrittäjätyössäni saan malliesimerkkejä hyvinvoinnin ja terveyden keskusteluista. Pari kolme vuotta sitten tunsin olevani sillä alueella aika keltanokka, vaikka nuorena urheilijana olin kiinnittänyt huomiota siihen, mitä syön sekä treenin ja levon suhteeseen. Perheemme neljälle lapselle, jotka ovat nyt nuoria aikuisia, tein mielestäni terveellistä kotiruokaa. Oliko se sitten terveellistä? Saivatko he kaikki tarvittavat vitamiini ja hivenaineet? Näin jälkeen päin tuntuu ihan hyvältä, että en tiennyt enkä varmaan edes ehtinyt ajatella. Siis onneksi yrittäjän työn, neljän lapsen, parin vaihto-opiskelijan, kahden koiran ja neljän marsun sekä omena- ja luumupuutarhan keskellä elimme onnellisina kohti tulevaisuutta. Tänä päivänä kuuntelen tarkkaan, kuinka aikuiset lapsemme kertovat terveellisestä ravinnosta, liikunnan,levon ja unen merkityksestä jne. Voin sanoa rehellisesti, että tiedän, että en tiedä. Tämä on nostanut kiinnostukseni terveyteen ja hyvinvointiin. Siis ahmin kirjallisuutta, seuraan askeleitani päivittäin, seuraan nukkumistani, käyn seminaareissa ja tunnen olevani energisessä kunnossa. Vai olenko? Naurattaa, mitä jos en oikeastaan tiedä asiasta mitään – no ainakin tunnen olevani energinen ja iloinen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajattelu, tieto, unelmat

Opettajayrittäjä - Unelmaduuni

Lauantai 29.12.2018 klo 10:47 - Marjut Helvelahti opettajayrittäjä

”Prrrrr! Herätyskello maanantaiaamuna. Mahtavaa. Ihanaa päästä taas töihin! Kun yhdistää intohimon ja ansainnan, töihin lähtö ei tunnu pinnistelyltä vaan seikkailulta, jonka toivoisi jo alkavan.  Työstään voi tehdä itsensä näköisen. Työtä voi tehdä silloin kun itselle sopii ja siellä, missä itselle parhaiten sopii. ” Satu Rämö ja Hanne Valtari kertovat kirjassaan Unelmaduuni, miten loikka unelmaduuniin tehdään.IMG_8120.jpg

Joensuussa joulukuun tiistai-ilta on pimeä, pieni pakkanen ja maan peittänyt lumi antavat valoisuutta yhdessä jouluvalojen kanssa. Kun kävelin sisään Karsikon koulun pääovista, huomasin myös kauniin joulukuusen vasemmalla ja sisällä aulassa oli tarjolla myös jouluista glögiä ja hyvää kahvia. Näin sain rauhallisen ja hyvän alun tulevaan koulutukseen.

Minusta nämä tilaisuudet ovat valmennuksia, koska ne sysäävät meitä eteenpäin tekemään asioita unelmien ja tavoitteiden eteen. Istun valmiina kuin partiotyttö auditoriossa, rivillä viisi, kun kollegani opettajayrittäjä Markku Räty aloittaa koulutuksen. Hän on mies, joka hallitsee ja ymmärtää luvut, työskentelee määrätietoisesti, on selkeä sanainen ja luotettava, olipa kysymyksessä Riverian, Taitaja 2019 tai yrittäjän työt. Markku heiluttaa koulutuksensa alussa keltaista kirjaa kädessään insinöörin ottein ja aloittaa:

”Tässä on Positiivareiden kalenteri, missä on tavoitteet vuodelle 2019. Aloin tehdä tavoitteita itselle ja sinne tuli: rauha ja tasapaino, varmuus ja innostus, rohkeus muutokseen, työ, jota rakasta, luonto ja retkeily, matkat ja elämykset, sydämellä ystävät. Siitä lähti muodostumaan unelmakartta, jonka nimi on Unelmaduuni 2019.” 

Hienoa ajattelen, minäkin haluan kartan, jonka avulla löydän unelmaduunin, unelmahomman. Markku luetteli myös minulle tärkeitä tavoiteasioita esimerkiksi: tasapaino, rohkeus muutokseen, luonto, työ, jota rakastan, sydämellä ystävät. Vau, nämä alleviivaan ja kirjoitan muistikirjani sivuun. Onhan totta, että edelleen intohimo yrittäjyyskasvatukseen ja yrittäjyyden edistämiseen kumpuaa lämpimänä rinnassani. Ajattelen sen unelmaduunini olevan sillä suunnalla, niiden yhdistelmä tai jotakin sellaista. Unelmahommia kohti moni kulkee mutkaisen ja pitkän matkan. 

Siinnä kuunnellessa mieleeni nousee äitini (Vieno Kähkönen os. Puhakka) tarinan, siitä miten hän teki töitä kohti unelmiaan, ja rohkean päätöksen tammikuussa 1955. Äitini perhe asui Pohjois-Karjalassa, Ilomantsissa, Siitarin vaaralla, josta on mahtsiitari.pngavat näköalat Koitere-järvelle. Kotitila oli saatu kuntoon sotavuosien jälkeen yhteisvoimin, niin kuin muutkin kyläläisten ja Siitarin vaaran talot ja tilat. Nuorena tyttönä äitini työt keskittyivät maatilan töihin: lehmien lypsy ja hoito, maitotonkat tienvarteen, voin kirnuaminen, kanalasta ja sikalasta huolehtiminen, polttopuiden teko, tuulivoiman kautta sähkön talteen otto ja käyttö ja vuoden ajoista riippuen marjastus, kalastus sekä metsästys. Olihan hänestä Karjalais-lehdessä artikkelikin, kun karhun isänsä kanssa veteen ampui ja veti sen veneellä käsin rantaan. Hän onnistui vielä saamaan kyläkaupasta myymäläapulaisen työn. Näiden töiden ohessa äitini harrasti kilpahiihtoa ja nousi palkintopallille kerta toisensa jälkeen. Pian huomattiin, että hän oli lahjakas hiihtäjä. Niinpä eräänä päivänä, hiihtokilpailun jälkeen, hänelle tarjottiin paikkaa hiihtojoukkueesta ja samalla toimistotyöpaikkaa Joensuusta Keskosta, että hän pääsisi treeneihin ja kilpailuihin. Tämä oli hänen yksi unelma, tavoite, jonka saavuttaakseen hän oli, lähes salaa vanhemmiltaan, opiskellut liiketaloutta Suomen kirjekurssiopistossa.

6_2.jpg

Kotonaan ja kyläkaupassa hän kertoi innoissaan tarjotusta mahdollisuudesta. Kyläkauppias antoi vastatarjouksen ja kertoi, että Naarvassa avataan pian Pohjois-Karjalan Osuuskauppa ja siellä olisi hyvä paikka tarjolla hänelle. Silloin äitini muisti, että useasti hän hiihti kymmeniä kilometrejä päästäkseen hiihtokilpailuihin tai linja-autolle, joka vie kisapaikkaan. Jos hän lähtisi Naarvaan, ne matkat vain pitenisivät. Kotona todettiin, että eihän sinusta ole Joensuuhun ja toimintotöihin – maalaistyttö. Silloin hän teki päätöksen, että nyt lähden Keskoon toimistotöihin ja panostan kilpahiihtoon. Kotonaan hän pakkasi tavarat laatikkoon, vaatteet matkalaukkuun, kilpailuasut ja eväät reppuun. Ulkona tuiskutti lunta, silti hän kaivoi esiin polkupyörän ja sukset. Polkupyörän tavaratelineelle hän laittoi laatikon ja matkalaukun narulla kiinni, ja sukset hän sitoi pitkittäin kiinni pyörään. Sitten reppuselkään ja matkaan kohti uusia mahdollisuuksia. Äitini kertoi, kuinka polkupyörä muutaman kerran luiskahti reenjäljestä lumihankeen ajaessa, niin että piti taluttaa pyörää. Silloin hän oli ajatellut, että vaikka pitäisi kantaa tämä pyörä ja tavarat, niin nyt tammikuun lumituiskussa 1955 alkaa minun uusi elämä. Ennen Joensuuta oli edessä vielä kisamatka Ilomantsiin. Niinpä hän oli järjestellyt asiat seuraavasti: Keskon suunta-autoon matkalaukku, laatikko ja polkupyörä. Sukset ja reppu mukaan Ilomatsin linja-autoon.

Nyt 2018 vuoden loppupuolella, 63 vuoden jälkeen, äitini kertoo olevansa todella tyytyväinen, että teki rohkean päätöksen ja lähti kohti mahdollisuuksia, kohti omia unelmiaan. Edelleen, 86- vuoden ikäisenä, hän vielä käy Pohjois-Helsingin alakouluilla kertomassa koulutiensä aloittaneille lapsille minkälaista koulunkäynti, hiihtäminen, kalastus ja karhunmetsästys olivat hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Hän sanoo, että kouluvierailut ja muut yhteisölliset päivät antava hänelle iloa ja energiaa niin kuin hiihtokin.    

Uuteen_nousuun.jpg

Hiihdosta nykyhetkeen, ja Markku jatkaa, miten Unelmaduuni 2019 tehdään kimpassa, yhteistyössä, hyvässä porukassa. Tähän on monta mahdollisuutta ja kaikkea tekemistä vahvistaa pienten askelten voima. Myös Jenny Belitz-Henriksson kirjassaan Uuteen nousuun korostaa samaa asiaa: pienten askelten voima, vähän kerrallaan kaikkia sellaisia asioita, jotka vievät sinua tavoitettasi ja unelmaasi kohti.  Ja hän myös muistuttaa, että et ole yksin – tehkää kimpassa, toimikaa yhdessä. Yhteistyön ja yhteisen tekemisen voima antaa meille energiaa ja onnistumisia. 

Satu Rämö ja Hanne Valtari, niin kuin monet meistä, jotka istumme nyt Karsikon koulun auditoriossa, haluavat että töissä on mukavaa, ja että töitä voi tehdä hyvässä porukassa. He muistuttavat, niin kuin Markku Rätykin valmennuksessaan, menestyvää bisnestä ei tehdä kuukaudessa eikä unelmahommiin hypätä hetkessä.

”Saat aikaa kiinnostaville asioille, kun teet niistä työn,” neuvoo Satu. Hän neuvoo myös katsomaan unelmiamme pienen välimatkan päästä ja miettimään, miten niitä kannattaa niitä lähestyä. ”Päätä tänään, että haluat työn, joka on sinulle unelmahomma. Siitä se lähtee. Työskentele sen jälkeen päämääräsi eteen, ja unelmatyö voi olla sinun – ehkä jo ensi vuona tai sitä seuraavana. Tärkeintä on tehdä päätös ja aloittaa matka. ” neuvovat Satu ja Hanne. ”Arki ei ole enää lomanodotusta vaan työssä käymisestä syntyvää iloa.” kannustaa Satu ja kiteyttää vielä vakuuttavasti: ”Onnellisuus on menestyksen korkein muoto.”    

Kansi_1188.jpg

”Onnellisuus on menestyksen korkein muoto” tuo mieleeni kirjan, jonka luin tässä Joulunaikaan. Vanha klassikko Charles Dickensin, Saiturin Joulu. Päähenkilö Scrooge vihaa joulua ja muut ihmisetkin ovat vain vaivaksi ja haitaksi. Tarinassa/sadussa Scrooge, armoton, ahne, kiristävä, kova ja karkea vanha synnin orja tapaa Jouluna menneitten joulujen, nykyisten joulujen ja tulevien joulujen henget. Sydäntä riipivät kokemukset ja kokemiset saavat Scroogen kauhun valtaan ja hän muuttuu. Rakkaus läheisiin ja kaikkiin ihmisiin aukeaa ja auttamisen halu puhkeaa kukkaan ja Scrooge lupaa: ”Minä aion elää entisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Kaikkien kolmen henget saavat vaikuttaa minussa. Taivas ja Joulun aika olkoot kiitetyt tästä! Minä olen onnellinen, kuin enkeli, minä olen iloinen kuin koulupoika. Iloista Joulua jokaiselle ja Onnellista uuttavuotta koko maailmalle.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unelmahomma, hyvä porukka, tavoitteet, onnellisuus

Opettajayrittäjä - Yrittäjyys on mahtavaa touhua

Torstai 4.10.2018 klo 22:46 - Marjut Helvelahti opettajayrittäjä

"Matka alkaa unelmasta. Tärkein on matka ja se, että aloitat sen kohti unelmiasi” aloitti tiimiyrittäjä valmennuksen Maima Kinnunen Joensuussa syyskuussa. Terästin heti kuuloani ja kasvatin korviani, niin että varmasti kuulen ja ymmärrän, miten lähden askeltamaan kohti unelmiani.

IMG_6509.jpg

Miksi matka on tärkeä? Siksi, koska matkalla kasvamme tavoitteen ja unelmamme kokoiseksi. Palava halu tehdä ja/tai olla on unelmoijan kiitorata. Tämä kiitoradan kautta lähdemme matkalle kohti unelmiamme. Kiitoradalla asetamme itsellemme tavoitteita ja näin kiihdytämme itsemme vauhtiin ja lentoon kohti unelmia. Tavoitteita neuvotaan asettamaan eri aikajänteille. Ja tärkeintä on, että tavoitteet ovat juuri meidän omia tavoitteita.  

Saamme ohjeen, että pilko tavoite pieniksi paloiksi ja ota askel kerrallaan. Mieleeni tulee opiskeluaikani Helsingin Kauppakoreakoulussa, jolloin olin laittanut lusikkani monelle lautaselle ja lähtenyt mukaan ohjaamaan ylioppilaskunnan urheilukerhoa, taloyhtiömme maanataijumppaa ja sain vielä osa-aika töitä. Mieheni ja minä olimme juuri ostaneet ensimmäisen asuntomme, koska siihen aikaan, se oli ainoa mahdollisuus nuorenparin saada asunto Helsingissä. Olin juuri aloittanut opinnot ja olin ottanut opintolainaa, jotta saimme asuntolainaa. Pakottavista syistä tein vuosi-, kuukausi-, viikko- ja päivätavoitteet opiskelulleni ja samoin työtunneilleni Helsingin CitySokoksessa. Silloin vielä en hoksannut, yrittäjänäkin olisin voinut toimia. Riskejä kyllä osasimme ottaa. Yrittäjiksi ei 80-luvun Suomessa opiskelijoita kannustettu.

Nyt 2018 opettajayrittäjänä huomaan syksyn menneen kuin jäniksen loikkaa ja lokakuun toisen päivän kääntyessä iltaan kuulen Karsikon koulun auditoriossa tiimiyrittäjä Manu Rekolan julistavan: ”Yrittäjyys on mahtavaa touhua. Ja mielestäni joka ikisen ihmisen pitäisi jollainlailla olla yrittäjä.” Nauran itsekseni. Kyllä, olen 100%:sti samaa mieltä. Yrittäjyys, omaehtoinen, sisäinen ja jopa ulkoinen yrittäjyys pitäisi olla opetussuunnitelmissa ensin ja sitten ammatilliset ja muut opinnot. Miksi? Yrittäjyyden ydin asia on, että tiedetään MIKSI tehdään ja toimintaan. Oma miksi-asia on antanut, minulle suuren merkityksen tekemiselleni – myös tämän blogin kirjoittamiselle. Tähän itselle suureen MIKSI- asiaan sain lokakuun tiistai-iltana uutta näkökulmaa ja voimaa.

”Mikä on sinun miksi?” kysyy Manu Rekola. ”Määrittele se ja ole valmis muuttamaan sitä. Se, mikä se oli, kun aloitit, ei ole välttämättä tänään. Se, mikä se on tänään, ei todennäköisesti ole sama huomenna. Vaan se päivittyy, kun sinä kasvat” hän jatkaa.

IMG_6472.jpg

Näiden sanojen siivittämänä ajatuksissani lennän vuoteen 1991, kun perustin ensimmäisen oman yritykseni. Se on edelleen toiminnassa, vaikka nimi ja toimintakin on muuttunut muutaman kerran vuosien kuluessa. Miksi sen perustin? Miksi aloitin yrittäjänä, kun kolmas lapsemme oli juuri syntynyt? Vastaus tulee mieleeni: se oli kuin tähdenlento.  Silloin kun näemme tähdenlennon ja toivomme jonkin unelman toteutuvan. Unelmoin pienestä toimistosta, jossa uunituoreena taloustieteen ja verotuksen maisterina saan tehdä rauhassa vähän töitä lasten- ja kodinhoidon ohella. Nyt naurattaa, mutta se ”miksi” vei eteenpäin ja muuttui vuosien kuluessa. Perheemme kasvoi ja rivissä oli jo neljä lasta, sekä uusi talo ja yrityksen toimisto työntekijöineen. Eteeni tuli uusi iso MIKSI. Olin tullut koulutus- ja valmennusmatkalta toimistolle, puhelimeni, Nokian kommunikaattorini, oli jäänyt eli unohtunut, pitkänmatkan linja-autoon ja oli jossain Porvoossa, ja minä Lohjalla jo asiakkaan tilinpidon kimpussa. Valmennus ja koulutus olivat minun juttuni ja vahvuuteni yrityksessämme, jossa miehenikin oli työskennellyt jo yli kymmenen vuotta. Toimistossamme, vanhassa apteekkarin talossa, me katsoimme tosiamme työpöytiemme yli, ja uusi miksi oli syntynyt. Päätimme myydä tilitoimiston ja siihen liittyvän liiketoiminnan, koska meidän miksi oli muuttunut. Se oli saanut aivan uuden ulottuvuuden: terveys, aikaa lapsille, aikaa tosillemme ja läheisille. Menimme kertomaan lapsille, että lähdemme perjantaina jo aamulla Ilomantsiin mökille. Nauroimme kaikki ja halasimme toisiamme. Molemmat koirammekin juoksivat ympäri taloa iloisesti hännät heiluen.

IMG_5611.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, Miksi, Unelma, Tavoite

Opettajayrittäjä - Ole sinnikäs

Sunnuntai 2.9.2018 klo 13:03 - Marjut Helvelahti opettajayrittäjä


IMG_5264.jpg”Päätettiin laittaa kaikki peliin” sanoo olympiapikaluistelija Mika Poutala Helsingin kulttuuritalolla syyskuun ensimmäisenä päivänä. Ignite Event seminaari on saanut salin täyteen yleisöä, ja joukossa on myös monta opettajayrittäjää. Mika Poutala onkin sparraaja, jolla on selvästi intohimona jakaa kokemuksensa oppimansa taidot. Eläydyn täysin hänen tarinaan, ja vieressä istuva partneri kuiskuttaa korvaani, että hänelläkin oli tuollaiset luistimet ja tuulipuku, kun harrasti 70 – ja 80-luvulla pikaluistelua. Salaman nopeasti muistin, että olin itsekin kokeillut pikaluistelua joskus nuorena, mutta Helsingin Stadionin tartanirata ja piikkarit veivät voiton luisteluradasta. Säännölliset treenit urheilijakavereiden kanssa Kisahallissa ja Stadionin radalla olivat minulle nuorena viikon huippuhetkiä. Meidän tyttötiimin tavoite oli A - luokan tulos ja aika 400m ja 800m juoksukisassa, jotta päästään kisaamaan Suomen mestaruudesta Ja niin päästiin SM-kisoihin ja juostiin kilpaa muutaman kerran muissakin pohjoismaissa. Helsingin Kulttuuritalon pehmeässä penkissä tajuntaani iskee unelman ja unelmoinnin voima, kun Mika Poutala kertoo, miten unelmoi jo pikkupojasta asti, että pääsisi Olympialaisiin, Suomen maajoukkueeseen. Ja niin hän pääsi ja nautti fiiliksestä olla olympialaisissa. Kun unelmoi suurista asioista niin voi saavuttaa niitä, kun unelmoi pienistä asioista niin saavuttaa niitä.

Tauolla päätin hakea kupin Rambouts Malongo luksuskahvia ja sitä hakiessa tapaan opettajayrittäjä, yrittäjä Leila Matjuschin. Ihailen hänen toimintatapaa yrittäjänä ja myös sitä tavoitteellisuuta sekä yhtäaikaista rentoutta ja empaattisuutta. Leila on ihminen, joka saa mielestäni vaikeat asiat yksinkertaistettua niin, että kaikki ymmärtää ja innostuu. Kysyn Leilalta lupaa jakaa häneltä saamani opin tässä blogissani. ”Mahtavaa” sanoo Leila ja hetken juttelemme, miten näitä saamiamme itsensä kasvamisen ja kehittämisen oppeja voisimme integroida opetukseen. ProRivriassa käytämme tiimipedagogiikkaa, johon kuuluu juuri nämä itsensä johtamisen asiat. Teemme lyhyen suunnitelman, johon päätämme palata myöhemmin. Olen aivan innoissani, ja päätän, että aktiivisimmat opiskelijat saavat mahdollisuuden tulla seuraavan kerran kuuntelemaan Leilan valmennusta. Sitten heittäydymme oman yrittäjyytemme pariin, ja Mika Poutalan mukaan päätin laittaa kaiken peliin, noudattaen Leilan valmennusta, jonka sain elokuussa Joensuussa hotelli Kimmelissä.

 Leilan valmennus perustui Napoleon Hillin kirjaan Ajattele oikein – menesty. ”Sen, minkä voit kuvitella ja mihin voit uskoa, sen voi myös saavuttaa” Napoleon Hill, s.19. Leila keskittyi asiaan SINNIKKYYS tarkemmin sinnikkyyden puute. Valmennuksessa Leila poimi mielestäni upeasti meille askeleet sinnikkyyden puutteen taltuttamiseen. Nerokasta tiivistää yksi kirjan ydin ja autaa meitä muita viemään se ajatuksiimme ja käytäntöön. Sinnikkyys on mielentila, jota voi kehittää. Seuraavana Leilan antamat askeleet unelman saavuttamiseen sekä miten ne tulivat mieleeni Mika Poutalaa kunnellessa.

1. Määrätietoisuus / Syy. Selvitä itsellesi, mitä haluat ohjaa Leila

Mika Poutala tiesi, mitä haluaa ja hänellä on vahva tekemisen syy. Päästä Olympialaisiin

2. Halu, mitä oikeasti haluat? Missä halusi asuu? kysyy Leila.

Mika Poutala tiesi jo pikkupoikana, mitä palavasti halusi.

3. Itseluottamus. Mitä paremmaksi tulet, sitä suuremmaksi itseluottamus kasvaa kertoo Leila.

Mika Poutalan tarinasta tämä tuli selvästi esiin, kun hän eteni pikaluistelijaurallaan.

4.Tarkat suunnitelmat. 5, 3, 2 vuotta, vuosi, kuukausi, päivä  näin tarkentaa Leila

Mika Poutala kertoi, mm. miten hänellä oli tarkka kolmen vuoden suunnitelma treeneistä ruokailuun

5. Todellinen tieto. Hanki tietoa, lue, kuuntele sanoo Leila

Mika Poutala kertoi, että päätti hakea tietoa lukemalla ja lukee 30 – 80 kirjaa vuodessa.

6. Yhteistyö. Työskentele tiimissä sympaattisesti, ymmärtäväisesti ja tasapainoisesti sekä tehkää yhdessä muutakin kuin vain työtä neuvoo Leila

Mika Poutala korostaa yhteistyötä valmentajan ja erityisesti perheen kanssa.

7. Tahdon voima. Keskitä ajatuksesi sellaiseen, joka auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi tarkentaa Leila.

Mika Poutala kertoi, että saavuttaakseen tavoitteensa hänen piti muuttaa ajattelutapansa keskittyen mm. ruokavalioon, liikuntaan, palautumiseen.

8. Tapa – rutiinit. Sinnikkyys on tulos oikeista tavoista. Tee itsellesi rutiinit, jotka vievät sinut kohti tavoitteita opastaa Leila.

Mika Poutalan pikaluistelijan uraan kuului harjoitukset, nuortenillat, opiskelu jne. Ne olivat hänen viikkorutiineja. ”Ryhdyin itse uskomaan, että se, mitä teen vie minut kohti maailman huippua. Muutos oli enemmän mentaalinen kuin fyysinen” sanoi Mika Poutala.  

Lisää sinnikkyydestä, jota tarvitaan uskon luomiseksi, voit lukea Napoleon Hillin kirjasta s. 102 – 113. ”Sinulla on täydellinen hallinta vain yhteen asiaan ja se on ajattelusi. Tämä on tärkein ja innostavin tosiasia, jonka ihminen voi tietää” Napoleon Hill, s.174

Juuri nyt on tunne ja halu laittaa kaikki peliin, Mika Poutalan sanojen mukaan, jotta saan sisäistettyä Leilan valmennuksen, Mika Poutalan sparrauksen ja Hillin kirjan.   

Kiitos Leila ja kiitos Zinzinon tiimi.

IMG_6034.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unelmat, sinikkyys,

Yrittäjä on unelmahommissa

Tiistai 10.7.2018 klo 16:58 - Marjut Helvelahti, kesäyrittäjä

Olen kesäyrittäjä päässyt tekemään itselleni henkilökohtaisen kehittämisohjelman. Huh! Tähän ohjelmaani kuuluu päivittäin jonkin kirjan lukeminen. Nyt oli vuorossa lukea ja perehtyä  kirjaan Satu Rämö ja Hanne Valtari Unelmahommissa. Jos ei mökkihommissa malta asettua lukemaan, niin mahtava BookBeat.fi antaa mahdollisuuden itsensä kehittämiseen kirjoja kuuntelemalla. Kun nautin mökillä pihatöistä ja metsäretkistä, niin radion kuuntelemisen sijasta voin nyt kuunnella kiinnostavia ja innostavia yrittäjätarinoita ja elämänkertoja. Minulle sopii hyvin kirjojen kuuntelu siivotessa, pihatöitä tehdessä, lenkillä käydessä, marjassa liikkuessa ja kun järjestelen kirjahyllyä tai askartelen tai piirtelen sarjakuvalehteeni uusia tarinoita. Kukat tulivat istutettua mökillä ja metsäpolku suolle meni nopeasti ja kypsiä lakkoja löytyi hyvin

IMG_54962.jpgIMG_55192.jpg

Unelmahommissa kirja vei minut mukanaan aivan täysin, en malttanut lopettaa kuuntelemista edes mönkijällä ajaessani.

 

Kirjassa nämä kaksi luovan alan yksityisyrittäjää kertovat miksi ja miten he tekivät loikan unelmiensa töihin. Kirja sisältää henkilökohtaisten ajatusten ja pohdintojen lisäksi valtavan määrän käytännön vinkkejä, ohjeita ja neuvoja sekä vapaamuotoisia haastatteluja sellaisten ihmisten kanssa joiden ammattitaitoa ja valintoja naiset itse ihailevat, joukossa mm. Linda Liukas, jonka tarinaa olen itsekin päässyt Nordic Business Forumin seminaarissa kuuntelemaan.

Molemmat naiset ovat ammattikirjoittajia, toimittajia ja bloggaajia, ja se huokuu kirjasta. Mieleeni tuli monta kertaa, että Unelmahommissa kirja olisi pitänyt lukea ennen kuin edes aloitin tämän blogin kirjoittamisen, koska siinnä avoimesti neuvotaan blogin kirjoittamista ja valokuvaamista. Tässä vaiheessa kyllä kiitän myös Niina Mylleriä Joensuun seudun kehittämisyhtiöstä, joka on antanut hyviä neuvoja henkilökohtaisesti, ja odotankin innolla, kun yhteistyömme syksyllä jatkuu.

 Unelmahommissa kirjan kuuntelu tuntuu kiehtovalta keskustelulta. Nuoret yrittäjänaiset kertovat avoimesti, miten pienten lasten äitinä he ovat ratkaisseet työaikojaan ja kulkeneet kohti unelmiaan yrittäjinä useita hommia tehden. Sitten eri yhdistelmillä löytyi oma unelmatyö ja unelmayritys.

Kuunnellessa tekee mieli vastata heille ja aloittaa keskustelu ja kertoa, miten itse koin ja tunsin samoja asioita, kun meidän lapset olivat taaperoikäisiä. Silloin ystäväni Taina Vanhasaaren kanssa totesimme, että pienten lasten äitinä on parasta olla yrittäjä, kun voi tehdä työnsä silloin kun siihen on paras aika. Kuulostaa ihan hullulta, mutta meille se silloin sopi. Itse keskityin niihin aikoihin aloittavien yrittäjien ja pienyrittäjien taloushallinnon valmennukseen. Suoraan sanoen lähes intohimoni oli avata heille, mitä heidän yrityksensä tuloslaskelma ja tase keroivat. Tai ainakin halusin tehdä nämä sanat tutuksi ja ajaa taloushallinnon ja kirjanpidon mörön pois pienyrittäjän päästä. Sain mielestäni hienosti sovitettua viikon yrittäjätyöt kolmeen päivään ja loput neljä päivää sain nauttia kotona puuhaamisesta lasten kanssa. Tähän kuului myös urheilu-ja liikuntakoulujen pitäminen kesäisin ja talvisin. Taina ja minä olimme harrastaneet kilpaurheilua nuorina ja se veti edelleen puoleensa. Minulle aamulenkit ennen lasten heräämistä olivat mahtavia hetkiä metsäpoluilla auringon noustessa. Kerran aamuvuorosta kotiin tuleva naapuri pelästyi, kun pyrähdin metsästä tielle aamulla, ja tuli kysymään, onko kaikki varmasti hyvin meidän perheellä. Kerroin, että nautin vaan aamulenkistä ennen lasten heräämistä ja mieheni töihin lähtöä ja kaikki enemmän kuin hyvin. Joimme aamukahvit lenkkini jälkeen ja nauroimme asialle.  

 IMG_5622.jpgIMG_5485.jpg

Unelmahommissa kirjassa Satu ja Hanne paljastavat omat haaveensa, pelkonsa ja osaamisensa hauskojen ja koskettavienkin tarinoiden kautta. Kaikki vaatii suunnittelua, tahdonvoimaa, aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta yhtä lailla riemua ja innostusta. Mikään ei tapahdu itsestään tai edes helposti. On tärkeää olla käytännöllinen ja järkevä, mutta omaa intuitiota kannattaa aina kuunnella. Ystäväni Taina, ja mielestäni minäkin, olen samoilla poluilla. Nyt Taina on päätoiminen yrittäjä Taikapähkinä hoitolassaan ja minä sivutoiminen yrittäjä ja päätoimisesti yrittäjyyden lehtori. Joitakin vuosia sitten minä olin päätoiminen yrittäjä Helvelahti Oy:ssä ja Taina sivutoiminen yrittäjä omalla alallaan. Eri aikoina unelmatyössä on eri painotukset.

https://www.facebook.com/HoitolaTaikapahkina/

Mikä on sitten minun tai sinun unelmatyö? Ja mistä löydän unematyöni? Tähän Unelmahommissa kirjaa antaa hyvät askeleet. Lue tai kuuntele kirja ja nouda vain Satun ja Hannen ajatuspolkua + ala hommiin. Tärkeintä on toimia.

IMG_5581.jpg

IMG_55672.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unelmahommat, yrittäjyys, yhdistä