Suomalaisia innovaatiota

Lauantai 30.3.2019 klo 17:06 - Marjut Helvelahti opettajayrittäjä


Aurinkoinen syyspäivä Itä-Suomessa ja autoni kaartaa Ilomantsin tIMG_5622.jpgieltä kohti metsästäjien laavua ja isoja hiekkakuoppia. Tänään pääsevät Heinävaaran koulun lapset metsään oppimaan luonnosta, metsässä liikkumisesta, koirista, jäljistä ja monista muista asioista. Meillä on nuoriso- ja yhteisöohjaaja opiskelijoiden kanssa jokamiehenoikeus rasti. Olemme valmistaneet metsään kuusien ja mäntyjen ympäröimälle sammalmättäälle tarinapaikan odottaen lasten avaavan jokamiehenoikeudet metsäisiä satuja kertoen. Ensimmäinen viiden alakululaisen ryhmä tulee paikalle. Katselun ja pienen kiertelyn jälkeen nokinen kahvikannu alkaa kiertää kädestä toiseen ja tarina, miten perhe metsäretkellä haki purosta ja metsän lähteestä vettä kahvikannuun, alkaa alakoululaisen tytön kertomana. Poika jatkaa, että keräsimme risuja ja haimme kiviä, jotta saimme nuotion tehtyä. Tarina jatkuu ja kirjoitamme tarinaan vihkoon ja luen sen lapsille. Sitä tarkennetaan, että puro oli siellä mäen alla ja kävelimme kivillä, jotta saimme puhdasta vettä jne.  Jokaiselta alakululaisten tiimiltä saamme uuden tarinan, milloin punaisesta hiirestä, milloin roskista metsässä tai kummallisesta ”yksityistie” kyltistä.  Enempiä ajattelematta olimme käyttäneet tässä Suomalaista innovaatioita, sadutusta.  

Ilkka Taipale, Sata innovaatiota Suomesta, kuinka Suomesta tuli Suomi – poliittisia, sosiaalisia ja arkipäivän keksintöjä. Oletko ajatellut, mitä yhteistä on yksikamarisella eduskunnalla ja astian kuivauskaapilla? Tai äitiyspakkauksella, maksuttomalla kouluaterialla ja jokamiehen oikeudella. Ne ovat kaikki innovaatioita Suomesta.   

Sadutusmentelmä on merkittävä suomalainen yhteisöllisyyttä edistävä sosiaalinen innovaatio. Varusteena tarvitset vallankumouksellisen suhtautumisen ihmiseen, niin lapseen kuin aikuiseen - ja luottamuksen siihen, että jokaisella ihmisellä on henkilökohtaisesti tärkeää sanottavaa. Saduttaja tarvitsee kynän ja paperin. 

Menetelmä koostuu neljästä vaiheesta

  1. arvioinnista vapaa kuunteleminen
  2. tarinan sana- ja äännetarkka kirjoittaminen
  3. sen lukeminen
  4. kertojan toivomien korjausten tekeminen

Sadutus on vuorovaikutustapahtuma, jossa saduttaja pääsee ihmisen sisäisen dialogin osapuoleksi. Kun vuorovaikutus on arvioinnista vapaa, se antaa mahdollisuuden kertojalle asettaa sanansa niin, että ne aidosti heijastavat hänen omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Hiljaiset saavat äänensä kuuluviin ja puheliaat kiinnostuvat kuuntelemisesta.

mielivaeltaja.jpg

Opiskelija Seija Myllymäki kuvasti mieltään saduttamalla:

Se katseli numeroita vihreällä taululla ja tiesi, että sen pitäisi pysyä siinnä. Se oli jo kuitenkin laskeutunut lasin läpi vihreän nurmikentän keskelle. Kentällä kasvoi kukkia ja taivaalla tanssahteli perhosia. Se halusi olla perhosten mukana ja juoksi kevyin askelin niiden perässä pitkin metsäpolkua.

Taivaalta se näki alhaalla turkoosin meren. Liitovarjo liukui eteenpäin läpi ilman ja alla avautuva maisema oli lumoava. Siintävä hiekkaranta jatkui länteen niin pitkälle kuin silmä kantoi. Liitovarjo laskeutui kuin itsestään ihan veden rajaan niin, että vaeltajan varpaat hipoivat läikkyviä aaltoja.

Vaeltaja jatkoi matkaansa läpi kaiken. Se sukelsi kalojen luokse ja pystyi uimaan nopeampaa kuin miekkakala. Se kävi ritarien luona vetäisemässä miekan irti suuresta kivestä. Se kävi Afrikassa ratsastamassa seeproilla, päiväntasaajalla hyppimässä puusta puuhun apinoiden kanssa ja Lapissa juomassa kuksalla vettä kirkkaista puroista, jotka noruivat tuntureiden läpi.

Vaeltaja karkasi aina ilman lupaa. Joskus se ajautui pitkinkin seikkailuihin tahtomattaan. Se pursui halua matkustaa määrätietoisesti, mutta usein poukkoili sattumanvaraisesti kaiken rajalla. Nyt se aikoi tarkalleen pysyä paikallaan ja keskittyä siihen, mitä ympärillä tapahtui. Tämän vaeltajan nimi on Mieli.

IMG_9703.jpg

Saduttaa voi kaksin tai ryhmässä. Saduttaa voi tarina tarinalta tai ryhmän yhteistä satua kehitellen. Saduttaa voi kirjoittaen, piirtäen tai säveltäen.

Menetelmää on käytetty yli kolmekymmentävuotta ja sovellettu eri-ikäisten ihmisten kesken kotona, neuvolassa, päiväkodissa, koulussa, kirjastossa, sairaalassa, vanhainkodissa ja taidenäyttelyssä, lasten kesken ja aikuisten työkokouksissa, koulutuksessa ja terapiatyössä, kansainvälisyyskasvatuksessa ja solidaarisuustyössä. Kaikkialla menetelmästä on saatu hyviä kokemuksia. 

Heinävaaran koululaisten kanssa toteutimme ja teimme tutuksi toistakin Suomalaista innovaatioita – Jokamiehen oikeutta. Se on ikivanha maan tapa ja osaksi lainsäädäntöön perustuva oikeus käyttää toisen maa- tai vesialuetta maanomistussuhteiden sitä estämättä. Ehkä perinteisin jokamiehenoikeuden muoto on kulkeminen toisen maalla. Marjastus, sienestys ja kukkien poiminta on hyvin tyypillinen jokamiehenoikeuden muoto. ”Nämä oikeudet eivät ole vain Suomen kansalaisten etuoikeus, sillä tämä ikivanhaa perua oleva sosiaalinen innovaatio on tarjolla myös Suomessa vieraileville ulkomaalaisille.” vakuuttaa Juha Korkeaoja, maa-ja metsätalousminisSienet.jpgteri   2003-2007.

Tämä mahdollistaa siis kuumimman trendin eli luonnossa liikkumisen. Hiljaisuus on myös nouseva hyvinvointitrendi. Suomen pinta-alasta 80% voidaan tutkimusten mukaan luokitella hiljaiseksi alueeksi. Hiljainen ympäristö ja meluttomuus on luksusta. Pohjois-Karjalassa voin aloittaa jokaisen päivän luksuksella. Aloitin tänäänkin päiväni luksuksella, aamulenkillä luonnossa.

Talviaamu.jpg

Avainsanat: sadutus, luonto, mieli


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini